Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus
Tämän osion alta löydät tietoa:
– Jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta
– Poimintahakkuusta
– Pienaukkohakkuusta
– Kaistalehakkuusta
– Ylispuukasvatuksesta
Mitä on jatkuvapeitteinen metsänkasvatus?
Jatkuva kasvatus on yksi metsänkasvattamisen vaihtoehdoista. Jatkuvassa kasvatuksessa on ajatuksena, että puustossa ei ole varsinaisia kehitysvaiheita ollenkaan ja puustoa ei tarvitsisi päätehakata milloinkaan, vaan se uudistuu itsekseen hiljalleen. Jatkuvan kasvatuksen metsiä käsitellään poimintahakkuin. Poimintahakkuissa poistetaan etupäässä isoja ”valmiita” puita ja annetaan tilaa pienemmille puille, jotta nämä pääsisivät kehittymään tukkipuiksi. Tällä edesautetaan myös metsän taimettumista. Uuden taimiaineksen luontainen syntyminen on edellytys jatkuvan kasvatuksen onnistumiselle. Muuten puut lopulta loppuvat.
Jatkuva kasvatus on erittäin hyvä vaihtoehto perinteisille menetelmille erityisesti turvemailla ja alueilla, joilla on suuri maisema-arvo. Jatkuvan kasvatuksen isoimpia riskejä perinteisiin menetelmiin ovat mm. että uudistamista ei tapahdu eli uutta taimiainesta ei synny. Tai juurikääpä, joka alkaa leviämään puustossa voi pakottaa tekemään uudistushakkuun ja vaihtamaan puulajia. Puuntuotos jatkuvassa kasvatuksessa on hieman pienempi, kuin viljelymetsätaloudessa.
Kuusikoiden eri-ikäiskasvatus ja männiköiden jaksollinen kasvatus
Kuusikoiden kohdalla puhutaan eri-ikäiskasvatuksesta ja männiköiden kohdalla ns. monijaksollisesta kasvatuksesta. Eri-ikäiskasvatuksessa puusto koostuu eri-ikäisistä yksilöistä. Nämä jatkuvan kasvatuksen eri-ikäiskasvatuksen kuusikot ovat tyypillisesti lähes puhtaita kuusikoita. Valopuita, eli mäntyä tai vaikka koivua ei pääse syntymään. Jos näitä halutaan, niin pitää tehdä pienaukkoja.
Männiköitä kasvatetaan kahdessa tai kolmessa jaksossa. Eli ylimmässä jaksossa on ylin latvuskerros eli ns. valtapuut / tukkipuut. Toisessa jaksossa pienemmät ns. välikoon puut (kuitupuun koko. Siirtymässä seuraavaksi tukkipuukokoiseksi). Alimmassa jaksossa kasvaa taimiaines. Eli näitä kaikkia jaksoja pitää hoitaa. Alinta jaksoa käsitellään pääasiassa raivaussahatyönä ikään kuin taimikonhoitona. Keskimmäistä ja ylintä jaksoa käsitellään hakkuukoneella tai moottorisahalla. Jatkuva kasvatus eroaa monilta eri osin perinteisestä metsänkasvatuksesta.
Milloin ja miten
Jatkuvan kasvatuksen metsiä käsitellään poimintahakkuin n. 10-15 vuoden välein. Poimintahakkuut tehdään yleensä hakkuukoneella, mutta yhtä hyvin niitä voidaan tehdä myös metsurityönä. Myös metsän pohjalla kasvavaa taimiainesta pitää hoitaa säännöllisesti. Tämä on metsurityönä tehtävää raivausta, johon sovelletaan myös taimikonhoidon malleja.
Jatkuvan kasvatuksen kohteita voidaan käsitellä myös pienaukoin. Tällöin kuviolle tehdään maksimissaan 0,3ha pienaukkoja. Ympäröivän metsän vaikutuksesta metsä uudistuu. Pienaukoilla saadaan myös metsään syntymään lehtipuita, joita muuten esiintyy harvakseltaan eri-ikäisissä kuusikoissa.
Hyödyt
Jatkuvalla kasvatuksella metsä säilyy puustoisena koko ajan. Jatkuvassa kasvatuksessa ei tarvitse huolehtia metsän uudistamisesta eli metsänviljelystä. Jatkuvassa kasvatuksessa on odotettavissa melko tasaista puukauppatuloa säännöllisin välein. Jatkuva kasvatus on myös suositeltava kasvatusvaihtoehto turvemaille ja maisemallisesti arvokkaille kohteille. Tosin jatkuvan kasvatuksen puunkorjuu on kalliimpaa vaikkapa uudistushakkuuseen verrattuna, joka tarkoittaa sitä, että puusta maksetaan vain harvennusleimikon hintaa, vaikka korjattava puusto muuten olisi yhtä järeää, kuin päätehakkuulla.
Puukauppa
Jatkuvan kasvatuksen kohteilta kertyy myyntipuuta. Lue lisää Puukaupasta.
Poimintahakkuut
Poimintahakkuussa metsästä poimitaan yksittäisiä puita, tarkoituksena poistaa isoimpia ja heikkokasvuisia puita ja tehdä tilaa pienemmille puille kasvaa.
Poimintahakkuu usein tehdään koneellisesti, mutta jos arvostetaan metsän luonnollisuutta, voidaan poimintahakkuu tehdä metsurityönä ja pienmetsäkoneilla.
Poimintahakkuu tehdään noin 10-15 vuoden välein. Puustosta valitaan tuolloin joitakin isoimpia puita pois, säilyttäen kuitenkin metsän monimuotoisena.
Poimintahakkuu sopii metsänomistajalle, joka haluaa pitää metsänsä aina puustoisena ja joille metsä on virkistyskäytössä.
Poimintahakkuussa syntyy enemmän tukkitavaraa, joten tulo voi olla useitakin tuhansia euroja per hehtaari.
Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa ei ole kasvatusluokkia, toisin kuin tasaikäisessä metsänkasvatuksessa.
Jos poimintahakkuun tavoitteena on pääasiallisesti luonnonhoito, voi siihen saada Kemera- tai Metso-tukia.
Pienaukkohakkuut
Pienaukkoja tehdään 10-15 vuoden välein. Kun aukko on taimettunut, sitä lähdetään levittämään reunoilta laajemmaksi
Pienaukkohakkuussa tehdään enintään 0,3 hehtaarin pienaukkoja. Metsä lähtee kehittymään ympäröivän puuston vaikutuksesta.
Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa harvemmin tehdään pienaukkohakkuita.
Pienaukkohakkuu on hieman yksinkertaisempaa toteuttaa kuin poimintahakkuu ja näin ollen myös halvempaa
Pienaukkohakkuissa uusi taimikko joudutaan raivaamaan ainakin kerran kasvuaikana.
Pienaukkohakkuihin ei ole saatavilla tukia.
Kaistalehakkuut
Kaistalehakkuu on verrattavissa pienaukkohakkuuseen mutta hakkuualue on kaistaleen muotoinen.
Kaistalehakkuuta voidaan myös toteuttaa tasaikäisessä metsänkasvatuksessa
Kaistalehakkuuseen ei ole saatavilla tukia.
Ylispuukasvatus
Ylispuukasvatus tarkoittaa että puita kasvatetaan kahdessa tai kolmessa jaksossa, tarkoittaen että metsässä on koko ajan kahden tai kolmen kokoisia puita. Vanhimmat, ns. ”ylispuut” kaadetaan kun ne ovat kaatoiässä ja näin autetaan seuraava jakso kasvamaan paremmin.
Ylipuukasvatusta voidaan siis pitää eräänlaisena jatkuvapeitteisen ja tasaikäisen kasvatuksen välimuotona.